Olipa veikkauspisteessä ruuhka. Ihmiset jonottivat veikkauslaput kourissaan kuin olisivat isompaakin avustusta hakemassa. Minäkin jonotin vakiolappujeni kanssa jutellen samalla muiden jonottajien kanssa. Yleisin puheenaihe tuntui olevan, mitä sitten kun / jos pääpotti osuisi omalle kohdalle. Eurolotto tarjoaisi tänään reilut 50 miljoonaa ja huomisessa lotossa olisi myös ennätyspotti tarjolla. Jonotus jatkunee huomenna, mutta ei minulla. Tämän iltaiset kuponkini riittävät, enkä aio satsata ylimääräisiin lottoriveihin. Voitto tulee jos on tullakseen.

Minulle riittäisi kyllä pienempikin voitto, ei ihan 50 miljoonaa. Minä en oikeastaan tarvitse mitään, nykyinen elintasoni riittää minulle varsin hyvin. Miljoonavoitto pistäisi elämäni sekaisin; perusrutiinini vaihtuisivat törsäilyyn, osa ystävistäni ja tutuistani saattaisivat unohtua hohdokkaampien tarjouksien vuoksi (?). Muuttuisinko leuhkaksi ja ylpeäksi vai pysyisinkö pelkkänä taviksena? Uskoisin olevani sen verran jalat-maassa-tyyppi että säilyisin taviksena ja tuhlailisin hissukseen. Naapurilleni en ainakaan kertoisi lottovoitostani.

Jos saan tänään tai huomenna täysosuman niin ehdottomasti lähtisin käymään Uudessa-Seelannissa vuodenvaihteessa. En tiedä tarkkaan miksi, mutta maa on viehättänyt minua lapsesta saakka. Töitäni en ehkä jättäisi, tai no, voisin ehkä harkita vuoden sapattivapaata.

Mutta kannattaa muistaa yksi vanha viisaus: "Raha ei tee onnelliseksi, mutta se helpottaa elämää".

Hauskaa Viikonloppua!