Edellisen kerran kirjoittaessani elimme keskellä hellekautta. Tänään palatessani jälleen areenoille on syksy parhaimmillaan, talvirenkaat jo vaihdetut ja jossakin loistavat jo jouluvalot.

Syy poissaolooni on mieleni pimeämpi puoli, olen nimittäin joskus yllytyshullu. Syntymäpäiväni aikaan löin tuttavani kanssa vetoa, kumpi meistä kestää pitemmän aikaa ilman tietokonetta ja älypuhelimen näpertelyä. Kumpikaan meistä ei välttämättä tarvitse työssään tietokonetta, joten sen suhteen veikkaus oli helppo. Kumpikaan meistä ei myöskään ole mikään verkoilla notkuja eli sekin edesauttoi, tai niin me ainakin luulimme. Aloitimme kokeilumme maanantaina 30. heinäkuuta, jolloin muutimme kaikki laskutustietomme paperiversioihin, ei siis yhtään e-laskua sähköpostina.

Minä voitin. Tuttavani kesti lokakuun seitsemänteen päivään saakka, minä sinnittelin vielä viikon eli vietin tietokoneesta vapaata noin 76 vuorokautta. Kokeilumme oli meille kummallekin mielenkiintoinen, kirjasimme samoja havaintoja. Kun avasin tietokoneeni eilen illalla, salasanani olivat vanhentuneet ja muutama päivitys odotti kiltisti lataamistaan. Koneeni kuntoon saattaminen vei minulta noin neljä tuntia. Sähköposteja oli tullut yllättävän vähän, mikä yllätti ainakin minut.

Kuten niin moni muukin asia, niin tietokoneen jäähy toi vieroitusoireita. Olin jotenkin tottunut joka iltaiseen hetkeen tietokoneeni kanssa, mutta selvisin siitä keksimällä muuta puuhaa. Tosin nyt iltojen pimetessä kaipasin tietokoneeni näppäilyä silloin tällöin. Kirjat, radio ja televisio täyttivät tietokoneella vietetyn aikani.

Mikä kokeilussa yllätti? Laskujenmaksu oli ensimmäinen hauskuus, varsinkin jos ei käytä erityistä maksuautomaattia. Kuten joskus muinoin laskuni tulivat nytkin postitse. Jos laskun maksaa pankintiskille, siitä menee käsittelymaksu, joka tuntuu olevan melko hintava pankista riippumatta. Jokainen pankintiskillä käyntini vei tililtämi keskimäärin viitisen euroa laskulta. Kun erään jäsenyhdistykseni vuosimaksu on kolme euroa vuodelta, niin riemuni repesi huomatessani käsittelymaksun olevan jäsenmaksuani suurempi.

Vakuutusmaksuni ilmestyi kiltisti kotiini isossa kirjekuoressa kesken kokeiluani. Taapersin lasku kainalossa vakuutusyhtiöni kassalle maksamaan laskun käteisellä. Se oli virhe, sillä eihän nykypäivän turvattomassa maailmassa vakuutusyhtiöt enää huolikaan käteistä rahaa, koska mitään kassaa ei ole. Vakuutustäti katseli minua kuin halpaa makkaraa, meinaanko tosiaan maksaa laskuni suoraan vakuutusyhtiöön. Sain pitkän esittelyn verkossa maksamisen eduista ja hyödyistä. En kertonut hänelle läppärilakostani. Hoidin laskun tilisiirtona pankissa, tosin ilman käsittelymaksua.

Toinen yllätys oli postin hitaus. Kun asuinseudulla on vielä kaksi kirjevapaata päivää, niin jokunen laskuni vietti muutaman ylimääräisen päivän postin suojissa. Asuntoni vastike seuraavalle kuukaudelle ilmestyi verkkopankkiini aina kuukauden toiseksi viimeisenä tiistaina, yleensä noin 20. päivän tienoilla ja maksun eräpäivä on aina veloitettavan kuukauden ensimmäinen tiistai. Syyskuun vastikkeeni oli valmis 20. elokuuta, mutta sain laskun postitse vasta 31. elokuuta. Maksuaikaa jäi hulppeat kolmisen päivää.

Kokeiluni aikana kohtasin yrityksiä, joilla ei enää ole paperista laskutusta tai sitten se maksullista. Voi niitä, joilla ei ole verkkopankkia tai muuta digitaalista maksusysteemiä. Tein muuten kivan laskelman. Elo- ja syyskuiden laskujeni summa oli x euroa, kokeiluni ansiosta maksoin lisäksi noin kolmanneksen lisää erilaisia käsittely- tai toimituskuja. Minusta se on aika paljon.

Unenlaatu oli kokeiluni positiivisin asia. Kun joka iltainen tietokoneen kanssa seurustelu jäi pois, uni parani, kun silmissä ei enää vilissyt kirkkaita valoja. En enää pähkäillyt unissani tietokoneen asennuksia tai virheilmoituksia, sen sijaan saatoin makoilla palmupuiden katveessa kiireettömästi.

Tunnen suurta sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joilla ei ole minkäänlaista tietokonetta tai älypuhelinta elämäänsä sulostuttamassa. Kuinka paljon jääkään aikaa kaikelle yleishyödylliselle kuten haravoinnille, halonhakkuulle tai ihan vaan naapurin luona kyläilemiselle, kun ymmärtää elämän olevan lähempänä kuin hiiren klikkauksen takana.