Ajelin eilen illalla kesämökiltäni kotia kohti ja jämähdin kuuntelemaan radiokanavaa, jossa joku terveysintoilija kertoi terveellisestä elämästään. Hänen viikkonsa oli melko aikataulutettu. Työn lisäksi hänen viikostaan kului suurin osa erilaisten liikunnallisten harrastusten parissa, vaikka hän ei ollut mikään kilpaurheilija. Perhe tuntui olevan sivuseikka, koska puoliso kuulemma pyöritti perheen arkea tottuneesti. Terveysintoilijan elämä oli ajautunut pisteeseen, jossa hän tarkkaili ja mittasi omaa suoritustasoaan eri mittareiden avulla. Jopa ruoka-ateriat punnittiin ennen syöntiä.

Radio-ohjelman jälkeen olin jotenkin järkyttyneessä mielentilassa, koska terveysintoilijan mukaan hän seurasi päivärutiineitaan noin 20 eri sovelluksen tai apuvälineen avulla. Minusta luku tuntuu liian suurelta, onko järkeä seurata koko ajan omaa hyvinvointiaan erilaisten aparaattien kautta. Älypuhelimeen pystyy lataamaan unirytmiä mittaavan sovelluksen, on askelmittareita, sykemittareita, verenpainemittareita ym. hyvinvointirannekkeita. Mielestäni oman hyvinvoinnin mittaaminen on mennyt jo liiallisuuksiin, jos sitä tekee vain huvin vuoksi. On eri asia, jos sinulla on diabetes tai verenpainetauti. Tällöin omatoiminen mittaaminen kuuluu vähän kuin taudinkuvaan.

Minulla itselläni on kolme mittaria. Pari vuotta sitten voitin jostain arpajaisista askelmittarin, johon pitää syöttää lähtötiedoiksi sukupuoli, paino ja pituus. Tavoitteeksi sain 10 000 askelta päivässä. Kokeilin sitä kerran töissä, työpäivän aikana mittariin kertyi 8000 askelta, koska kävelin asiakaspalavereihin talon toiselle puolelle. Puuttuva 2000 askelta kertyi sitten illan mittaan helposti. Toisena testinä tein normi-kävelyn kauppakeskukseen. Matkaa kertyy noin neljä kilometriä suuntaansa. Kymppitonnin tavoite täyttyi kauppareissullani reilusti. Askelmittarini lojunee tällä hetkellä jossain laatikon pohjalla.

Sain kerran joululahjaksi sykemittarin, jossa on rinnan ympäri menevä mittausanturi ja rannekellon näköinen tulosruutu. Alkumäärittelyjen jälkeen seuraava haaste oli mittausanturin säätö, milloin se oli liian löyhällä ja milloin taas liian tiukalla. Alkuhankaluuksien jälkeen olen käyttänyt sykemittariani silloin tällöin, en kuitenkaan jokaisella lenkkireissullani. Yllättävintä on ollut huomata, kuinka myös kotityöt nostavat syketasoani. Halonhakkuu, mattojen tomuttaminen, mattojen pesu ja talvirenkaiden vaihto ovat sykemittarin mukaan käyneet kohtalaisesta liikuntasuorituksesta.

Verenpainemittari tuli kotiini vahingossa, en keksinyt mitään muutakaan ostettavaa terveyskaupasta, johon olin saanut lahjakortin. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia verenpaineitteni kanssa, koska ne ovat aina olleet esimerkilliset. Tästä huolimatta mittaan paineeni noin pari kertaa kuukaudessa. Koskaanhan ei voi olla liian varma. Verenpainemittarillani on tehty mielenkiintoisia testejä, kuinka äkkiä liika kahvinjuonti, sauna, lakritsi nostavatkaan paineita. Muita hyviä nostattajia ovat muun muassa työstressi, arkistressi, alkoholi ja unettomuus sekä elämänkarikot.

Hyvinvointimittarit mittaavat ja antavat viitearvoja hyvään elämään. Ne ovat hyviä, mutta liiallisuuksiin niidenkään käytössä ei saisi mennä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka julkisesti nämä hyvinvointimittareiden suurkuluttajat toitottavat mittaustuloksiaan? Mikä olisikaan parempi jutunaihe työpaikan aamukahvilla kuin aloittaa keskustelu kertomalla, montako tuntia viimeöinen Rem-uneni kestikään? Tai baaritiskillä tilatessasi sitä illan ensimmäistä kertoisitkin baarimikolle, kuinka nopeasti sydämesi tällä hetkellä lyökään.

Peili on paras mittari, vilkaisu siihen kertoo jo päällisin puolin terveydentilasi. Mielestäni tärkein mittari on kuitenkin oma korvien väli. Kyllä kehosi ilmoittaa, jos jokin on pielessä tai kaukana viitearvoista. Miksei kukaan voisi kehitellä pahoinvointimittaria, joka kertoisi fyysisen tai psyykkisen pahoinvointisi? Kun ihminen voi pahoin, siinä ei ensimmäisenä katsota tuleeko 10 000 askelta täyteen päivän aikana ja onko verenpaine viitearvoissa. Mutta toisaalta hyvinvointimittari saattaisi olla se kannustin ja tuki pois pahoinvoinnista.