On kulunut melkein kuukausi edellisestä kirjoituksestani, aika on mennyt nopeasti. On aika valmistautua jouluun. Sääkin on mitä jouluisin, plussakeliä ja hirveän liukasta.

Sain vinkin yhdestä ruokakaupasta, jota olen kokeillut. Perinteiset porkkana- ja lanttulaatikot ovat tehneet tilaa kurpitsalle ja bataatille, joista olen tehnyt joululaatikot. Paistoin ne puu-uunissa ja hyvää tuli. Olin jopa yllättynyt, kuinka onnistuin luomaan noinkin hyvät lisukkeet jouluaterialle.

Toinen uutuus on ollut kalkkuna. Paistoin itsenäisyyspäiväksi koe-erän kalkkunarullaa, paistolämmön kanssa oli haasteita, joten lopputulos oli hivenen liian kypsä. Siitä huolimatta rulla tuli syötyä ja se kelpasi vieraillekin. Kalkkunan kanssa on hyvä olla tumma ja mausteinen kastike, koska liha on loppujen lopuksi melko mautonta. Ajattelin huomenna paistaa suoraan luomutilalta ostamani kalkkunan kesämökkini puu-uunissa. Mieto lämpö ja muutaman tunnin odottelu, siinä lienevät ne salaisuudet.

Omasta mielestäni tämän joulun suurin yllätys on, ettei kotoani löydy yhtään konvehtirasiaa. Kyseessä on jälleen vedonlyönti, sillä tuttavani ehdotti suklaatonta joulua itsenäisyyspäivän kemuissani. Minähän tunnettuna suklaaholistina suostuin. Pari ensimmäistä suklaatonta iltaa olivat koettelemus, mutta en antanut periksi. Täytyy tunnustaa, ettei suklaata ole tehnyt edes mieli. Tilalle on tullut kunnon ilta-ateria kuuden paikkeilla, yleensä ateria koostuu puurosta ja marjakiisselistä. Tämä ehkäisee myös turhan iltanapostelun.

Kirjoitin viimeksi konttauksesta, josta on tulossa uusi hittilaji. Olin osittain oikeassa, sillä pari viikkoa sitten näin paikallisessa lehdessä jumppasalin mainoksen, jossa mainostettiin uutta kuntoilulajia. Tuttavani oli piipahtanut konttausjumpassa. Oli ollut perus polvikonttausta ja karhukävelyä sekä lopuksi venyttelyä. Tuttava kertoi jumpan olleen hyvä ja tehokas etenkin keskivartalon lihaksille. Jumppaajia oli ollut reilut kymmenen ja ohjaajalla oli mennyt aikansa liikkeiden hakemiseen ja opastamiseen.

Sen sijaan Posti tuntuu konttaavan aika syvällä. Posti vetoaa joulukiireisiin, mutta selitys ontuu, jos päiväposti tulee ilta kahdeksalta. Sukulaiseni oli laittanut minulle joulukortin noin 250 kilometrin päästä kotoani, kortti oli viipynyt matkallaan 19 päivää. Kädestä käteen kortti olisi ollut jo perillä ajat sitten.

Hyvää Joulua!