Maa on valkoinen ja pakkasta on parisen astetta. Heti tuli valoisampi olo. Joulukuusi loistaa jo olohuoneessani ja sen alle on ilmestynyt muutama pakettikin, joista pari näyttäisi olevan minulle. Olen siis ollut kilttinä ja joulupukki on saanut kirjeeni.

Radiossa haastateltiin päivällä jotain kaupan myyjää joulun tunnelmista. Kiirettä kuulemma riittää, tavaraa tulee mutta kyllä sitä hänen mukaansa ostetaankin. Aamulla minun pitää mennä ruokaostoksille, koska illalla tulee vieraita, joille olisi tarkoitus tarjota uunissa muhinutta hirvipaistia. Tiedossa olisi siis pienen porukan pikkujoulut, syönnin jälkeen olemme suunnitelleet menevämme jouluiseen kirkkokonserttiin ja illan päätteeksi parille jouluoluelle. Huominen päivä alkaakin kauppareissulla, sillä defaultti ruokakauppani aukeaa jo kahdeksalta. Parempi olla hyvissä ajoin liikkeellä, että varmasti saa haluamansa ruokatarvikkeet. Onneksi hirvipaisti on jo nostettu jääkaappiin sulamaan.

Radiossa olleen kaupan myyjän mukaan tämän joulun suosikkilahjoja ovat popcorn-kone ja aktiivisuusranneke. Älypuhelimet ja muut tekniset perushärvelit menevät hyvin kaupaksi tänäkin jouluna. Vaatteita ei enää osteta kovin paljon joululahjoiksi, koska alennusmyynnit alkavat heti joulun jälkeen.

Joululahjojen osto on melkoinen urakka, jos haluaa viettää lahjarikkaan joulun. Onneksi minulle ja lähipiirilleni joululahjat eivät ole se tärkein seikka joulunvietossa. Muutama vuosi sitten ajattelin olla hyvä ihminen ja ostin ns. järkeviä joululahjoja eli hyväntekeväisyyslahjoja, joilla tuetaan kehitysmaiden ihmisiä. Tämä on ajatuksena hyvä vaihtoehto, jos haluaa tuhlata joululahjoihin. Tuttavan lahjaan tarkoitettu raha lahjoitetaankin hyväntekeväisyyteen, ja tuttavasi saa sitten pelkän kiitoskirjeen, jossa mainitaan lahjoituskohde. Omat hyväntekeväisyyslahjani menivät kivasti, käytin rahaani mm. koulutarvikkeisiin, malariaverkkoon ja rokotuksiin. Ostin muistaakseni kymmenen lahjaa, vain yksi tuttavani ei ymmärtänyt koko ideaa. Hän odotti minulta ihan konkreettista joululahjaa mutta saikin vain hyväntekeväisyysjärjestön kiitoskirjeen, että olin ostanut hänen lahjaansa tarkoitetulla summalla malariarokotteita kehitysmaan lapsille. No tuttavani suivaantui lahjastani ja piti seuraavan vuoden mykkäkoulua. Tosin seuraavana jouluna hän osti samanlaisen lahjan minulle, minun lahjaani varatulla summalla oli saanut lehmän ja vuohen. Nykyään olemme taas kavereita. Päätimme ettemme enää osta toisillemme tarpeettomia joululahjoja lainkaan. Muistamme toisiamme muilla keinoilla ja muulloinkin kuin jouluna.