Vaikka työskentelen läppärin kanssa, niin melkein joka ilta vietän hetkisen myös oman henkilökohtaisen läppärini kanssa. Lueskelen mahdollisia siviilimaileja, maksan laskuja, etsin tietoa, katson iltapäivälehdet. Olen viime päivinä tehnyt mielenkiintoisen havainnon kun värkkään oman läppärini kanssa; jossain kohtaa tulee aivan hirveä suklaanhimo. Jotenkin tuntuu, että viime jouluksi saamani suklaat suorastaan huutavat nimeäni keittiöstä heti istuessani oman läppärini ääreen. Kirjoitin ihan oikein, jouluksi saamiani suklaita on vielä tallessa, koska tammikuu meni aika vähällä suklaalla.

Yleensä töistä kotiin tultuani teen pienen fyysisen harjoitteen eli juoksua, kävelyä, avantouintia, halliuintia, jumppaa tai ihan perusulkoilua kauppapyöräilyn muodossa. Harjoitteen jälkeen kevyt päivällinen hedelmistä, marjoista ja kahvista sekä joskus puuro. Tämän tyyppinen päivällinen riittää, koska työpaikan lounaalla syön "terveysympyrän mukaisen" lämpimän lounaans. Myös kotitoimistolla ollessani satsaan lämpimään lounaaseen. Suklaanhimoni saattaa olla yhteyksissä verensokerin heittelyyn tai sitten se on vaan aivoihini jäänyt mieliteko, eräänlainen addiktio. Tai sitten se on jokin itsensä palkitsemisrituaali.

Mielestäni himoni on vielä hallinnassani. Syön yleensä palan tai kaksi, koko konvehtirasiaa tai suklaalevyä en vedä iltapalakseni. Tälläkin hetkellä keittiöstäni kuuluu suloinen ja suklainen kutsuhuuto, tosin aika laimeana vielä.