Olen joskus kirjoittanut työhuoneestani avautuvasta näkymästä pienelle puistoalueelle, joka on asuntoni ja naapurissa olevan vanhustentalon välissä. Puistoalue on juuri nyt kevään alussa tiiviissä käytössä, sillä pikkulinnut ja muutkin eläimet käyvät siellä hengailemassa ja näyttäytymässä. Puistoalueella on puita harvakseltaan, kuitenkin riittävästi oravan kannalta katsottuna, sillä se pääsee puiston päästä päähän puita hyväksikäyttäen. Pikkulinnut seuraavat oravan menoa mielenkiinnolla. Alueella valitsee rauha, koska kissat ja koirat eivät saa sinne enää mennä. Taloyhtiömme teki ryhmäkanteen noin pari kuukautta sitten, mikä lopetti kissojen ja koirien ulkoiluttamisen puistoalueella; ensimmäisen kerroksen parvekkeittemme edustat tahtoivat olla niiden vessapaikkoja.

Puisto on kolmen eliön temmellyskenttä: orava, tiainen ja peippo ovat kukin löytäneet sopivan roolin ja tehtävän toisiaan sen kummemmin häiritsemättä. Orava on jo aamulla aikaisin syömässä koivujen urpuja ja juomassa mahlaa. Peippo laulaa yleensä kuin viimeistä päivää jo seitsemältä aamulla ja tiainen käy äkkiseltään näyttäytymässä. Tällä tavoin niiden elo on jatkunut koko kevään. Näin oli myös tänä aamuna, kun lähdin käymään päiväreissulla kesämökilläni. Palasin reissultani muutama tunti sitten ja työhuoneestani katsottuna edessäni avautui uudenlainen näkymä. Puistoalueella oli poissaoloni aikana tehty metsätöitä. Isoimmat männyt ja koivut oli kaadettu ja jäljelle oli jätetty vain nuoria puita.

Muutos on dramaattinen. Silmäni eivät ole vielä tottuneet uudistuneeseen puistoalueeseen, varsinkaan kun nyt kaikki huomio kiinnittyy maahan, jossa on muutaman vuoden koivunlehdet haravoimatta. Kieltämättä myös vakiohengailijat ovat olleet hieman hämillään, kun enää ei olekaan sitä tuttua ja turvallista puunoksaa tukikohtana. Orava yritti roikkua ohuissa koivuissa, peippo kävi vain kääntymässä ja tiainen siirtyi tarkkailemaan puistoaluetta parvekkeeni kaiteelle. Olen jotenkin aistivinani pientä tyytymättömyyttä kolmikon kehonkielessä.

Kenelleköhän puistoalue kuuluu, sillä talomme ja vanhustentalon välissä ei ole aitaa merkkinä rajalinjasta? En ole myöskään havainnut taloyhtiömme tiedotteista ilmoitusta metsätöistä. Vanhustentalo on tuskin ollut aktiivinen osapuoli, koska puut ovat olleet hyvä suoja aamuauringolta. Veikkaan taloyhtiömme hallituksen kyllästyneen ja päättäneen uudistaa näkymää ikkunoistamme.

Itselleni lähes puuton puistoalue on sekä huono että hyvä asia. Nyt en voi nostaa lenkkikamppeitani tuulettumaan parvekkeelle hetkeksikään, koska kolmannen kerroksen parvekkeeni on kuin näyteikkuna avautuvalle pyörätielle. Aamulla parvekkeeni oli suojassa katseilta, mutta ei ole enää. Hyvä asia on, että parvekettani vastapäätä olleet kaksi isoa mäntyä saivat lähtökäskyn, sillä ne olivat uhkaavan lähellä omaa residenssiäni. Ei olisi enää tarvittu kuin muutama kunnon myrsky, niin puut olisivat kaatuneet suoraan olohuoneeseeni. Mikähän vakuutus olisi korvannut vahingon, minun tuurillani ei mikään?