Luonto on osoittanut voimaansa Amerikassa. Hurrikaanit seuraavat toisiaan ja maanjäristykset vavisuttavat asutuskeskuksia.

Kävin tänään kesämökilläni pihatöissä tai oikeammin päiväkahvilla. Mikähän pyörremyrsky oli laittanut pihan uuteen uskoon. Pudonneita lehtiä oli paljon ja kaikki seinävieren tavarat olivat hujan hajan. Saunankuistilla kohtasin todellisen tuhon: antiikkinen lintulauta oli säpäleinä. Se oli pudonnut ripustuskoukustaan ja vanhuuttaan hajonnut maahan pudotessaan. Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes noin 30 vuotta vanha tupaantuliaisiksi saatu lintulauta. Olikohan ruokintapaikalla käynyt jokin isompi lintu tai elukka (ei kuitenkaan naapurin luimisteleva kolli, hänellä on sivistyneemmät saalistustavat).

Löysin liiteristä rimoja ja laudanpaloja. Päätin askarrella uuden mökin. Tein oikein piirustuksetkin. Reilun tunnin kuluttua rakennelmani oli valmis. Siitä tuli harjakattoinen talo, jonka neljällä sivulla oli ruokintareiät. Katon saa avattua, jotta sisään voi laittaa ruokaa. Tein mökin yhteyteen vielä teko-oksatkin, pitäähän linnuilla olla istuinpaikatkin. Minun käsityötaidoillani mökistä tuli hyvä. Olin tyytyväinen tulokseen.

Laitoin lintulaudan ripustuskoukkuunsa ja tein pullanmuruja syötiksi. Näin kahvipöydästä uuden tekeleeni. Ensin tuli talitiainen, sitten toinen. Murut tekivät tehtävänsä. Varis kävi tarkistamassa tilanteen, mutta luopui yrityksestä, kun ei mahtunut mökin sisään. Kahvitteluni aikana mökissä oli jatkuvasti jokin pikkulintu. Murustin näkkileipää ja siirryin pihan haravointiin.

Ei mennyt kauaakaan, kun orava otti lintulaudan haltuunsa. Näppäränä eliönä se pujottautui mökin sisään ja napsi näkkileipää. Isompien palojen kanssa se siirtyi istumaan ja syömään mökin katolle. Heti kun se poistui, pikkulinnut valtasivat ruokintapaikan. Loppujen lopuksi orava tyhjensi koko mökin sisustan. Olin edelleen tyytyväinen, uusi lintulauta oli testattu ja hyväksi todettu.

En tiedä, olenko opettanut lintulaudan vierailijat liian hyvälle, sillä niille ei kelpaakaan ihan mikä tahansa ruoka. Pähkinöitä ja siemeniä on turha laittaa, ne jäävät syömättä. Talipalloihin ei kosketa, ne roikkuvat turhan panttina. Pullan-, keksin- ja leivänmurut ovat minun ruokintapaikkani erikoisannos, ne katoavat alta aika yksikön parempiin suihin.

On syytä muistaa, että lintulaudan ympäristö kannattaa pitää siistinä, sillä muuten paikalle saattaa kerääntyä ylimääräisiä ja harmittavia vieraita. Sen verran tunnen kesämökkini naapurissa asustavaa kollia, että se ei koske liian helppoihin saaliisiin. Lintulautani ja sen ruokailijat ovat saaneet olla kollilta rauhassa, kolli toki noteeraa mökin tapahtumat sivusta seuraten. Marjapensaissa huseeranneet rastaat ovat ainoa ateria, mitä kolli on kesämökkini tontilta pyytänyt. Se vain oikaisee pihani läpi.