Tänään oli iltaharjoituksinani puolentoista tunnin kuntopiiri ja palauttavaa uintia altaassa sekä sauna. Teki hyvää sekä ruumiillisesti että henkisesti. Kotiin palatessani kävin marketissa ruokaostoksilla.

Eipä tarvinnut yksin seikkailla pitkin marketin käytäviä, koska asiakkaita oli normaalia enemmän. Ostoskärryjen runsaan sisällön perusteella moni asiakas oli saanut veronpalautuksensa pankkitililleen ja palautuksethan piti varmaan tuhlata saman tien. Kärryt pursusivat erilaisia ruokatarvikkeita mutta yllättäen myös selvästi joululahjoiksi tarkoitettuja tavaroita oli päässyt kyytiin. Järkevä kuluttajahan ostaa joululahjansa hyvissä ajoin välttääkseen viime hetken ruuhkat mutta on myös niitä, jotka eivät osta lahjoja tai hankkivat ne vasta joulun jälkeen alennusmyynneistä. Sen sijaan kassalla hoksasin monen kärrynsä täyteen ostaneen asiakkaan maksavan luottokortillaan. Voi mikä ansa siinä onkaan. Joulukuussa vingutetaan luottokorttia kunnes tammikuussa tulee maksujen aika ja pahimmillaan tilin kate on ylitetty. Tammikuussahan yleensä tulee myös ns. pakollisia laskuja.

Tämän illan ostosreissuni toinen havainto liittyy lähestyvään Itsenäisyyspäivään. Täpötaysien ostoskärryjen perusteella maailmanloppu on nurkan takana odottamassa. No ehkä joillakin on perjantaina juhlat, lakkiaiset tai pikkujoulut, mutta Hei haloo.. ruokakauppaan pääsee jo lauantaina ihan normaalisti ja perjantaina hätä-ostoksen voi tehdä kioskista, huoltoasemalta tai jopa tavallisesta kaupasta. Ainakin oman asuinalueeni lähikauppias ilmoitti jo hyvissä ajoin viettävänsä perjantain töissä eli lähikauppa on auki muutaman tunnin. Kuinkahan paljon yhden tavallisen arkipyhän vuoksi tänään tai huomenna ostetuista ruokatavaroista menee roskiin viimeistään lauantaina, kun lähdetään uudelle ostosreissulle?

Nykyajan ihmiselle lienee mahdotonta viettää "älä-osta-mitään -päivää". Minä kokeilin sitä pari viikkoa sitten mutta ostokieltoni epäonnistui oman tyhmyyteni vuoksi. Kävi niin että menin toimistolle ja puolenpäivän aikaan huomasin eväiden jääneen kotiini. Nälkä kun oli, niin ei muuta kuin ruokalaan lounaalle kympin seteli kourassa. Mitäpä ihminen ei tekisi nälissään...