Taapersin taas tänä aamuna uimakopeille. Lähtiessäni aamu oli vielä hämärä mutta palattuani aurinko jo paistoi. Kävely on siitä hauska kuntoilumuoto, että siinä voi samalla tarkkailla muita liikkujia, jos omat ajatukset ovat jo loppuneet. Minä kun pelkään koiria, niin kävellessäni huomioni kiinnittyy kulkutielläni ulkoilevaan nelijalkaiseen ja sen taluttajaan. Luultavasti tarkkailen, milloin koira hyökkää kimppuuni, mutta onneksi tätä ei ole viime aikoina tapahtunut.

Niin kävi tänäkin aamuna. Koska lähdin hämärän aikoihin, niin puin päälleni heijastinliivin, koska aamulla on muitakin liikkujia kuin minä. Tulinpahan ainakin nähdyksi. Menomatkani osui samaan aikaan kuin kaikkien nelijalkaisten aamulenkit, joten minulla riitti tarkkailtavaa. Tänään tutkailin koirien varusteita tai oikeammin sitä koiran näkyvyyttä muihin liikkujiin verrattuna.

Yhdessä kohtaa tielleni osui mäyräkoira emäntänsä kanssa. Tämän parivaljakon varusteet olivat sävy sävyyn kuin tekstiilikaksosilla. Kummallakin oli päällään keltainen heijastinliivi, parivaljakko näkyi hyvin ja jo kaukaa heidät pystyi erottamaan tummasta tiestä. Mäyräkoirahan on tepsutteleva putkilo lyhyine jalkoineen, luultavasti heijastinliivi suojasi myös lemminkin vatsanalustaa kosteudelta, koira kun kulki enemmän nurmikon kuin pyörätien puolella.

Yhdessä risteyksessä eteeni tuli kaksi saksanpaimenkoiraa, joita talutti pieni naisihminen. Aamun väri näytti olevan musta, sillä koirat olivat ilman suojavarusteita ja taluttaja umpimustassa hupparipuvussaan. Kun yhdessä kohtaa pari lyhtypylvästä oli pimeänä, edessäni menijät hävisivät pimeyteen. Heitä ei nähnyt tumman pensasaidan reunustamalta mustalta asfaltilta. Tosin en nähnyt kyllä sitä mustissa pyöräilevää naistakaan, joka tuli minua vastaan tummalla valottomalla pyörällään.

Kolmas nelijalkainen aamu-ulkoilija oli perinteinen vaalea labradorinnoutaja, juuri sellainen kaikkien lutusten nelijalkaisten kauneuskuningatar. Taluttaja kulki mustassa ulkoilupuvussaan ilman minkäänlaista heijastinta, koiralla oli pannassaan punaiset vilkkuvalot kuin kävelevällä joulukuusella. No hyvä, että koira näkyi, mutta mielestäni tällainen vilkkuva panta pitäisi kieltää, sehän on eläintenrääkkäystä. Miksi valon pitää olla punainen? Autossahan ja pyörässähän punainen valo on peräpuolen valo. Entä tykkääkö koira, kun sen pannassa vilkkuu kirkas punainen valo? Epäilen vahvasti.

Otetaanpa kärjistetty esimerkki. Olet lähdössä miehesi/vaimosi kanssa perinteiselle iltakävelylle. Mitä itse sanoisit, jos kävelykaverisi pakottaisi sinut laittamaan punaisen vilkkuvalon silmiesi lähelle? Luultavasti tuloksena olisi vuosisadan riita ja vilkkuvalo lentäisi roskiin. Miksi siis koirille pitää pukea ärsyttävä vilkkuvalo? Onko se jotenkin trendikästä? Eikö koiralle voisi laittaa ihan perusheijastinliivin, ymmärtääkseni sellaisia myydään melkein jokaisessa marketissa eikä se maksa edes paljon? Mitä sitten tapahtuu, kun se Mustin punainen vilkkuvalo onkin palanut tai sen paristot ovat loppuneet? Unohtuuko panta silloin naulakkoon vai ostatko kiltisti uuden pariston?

Uimakopilla oli yksi toinen aamu-uimari jakamassa kanssani pukuhuonetta. Hän oli uintinsa jo uinut ja oli jo pukemassa, kun astuin pukuhuoneeseen. Hän näki päälläni olevan heijastinliivin ja siitäkös sitten alkoi aamun saarna. Sain kuulla, kuinka heijastinliivi on ruma, nolo pitää päällä, vaatteisiin sopimaton ja vaikka mitä muuta. Hänellä tuntui olevan kommentti joka asiaan, häntä jopa ärsytti modernit uimakenkäni (=kumitossut, joilla on helppo kävellä viisi metriä uimakopilta veteen). Hänellä oli siis huono aamu. Laitoin uimakamppeeni päälleni ja kävelin plus kuusi asteiseen veteen ja nautin.