Uintia harrastaneena olen seurannut tällä viikolla uinnin maailmanmestaruuskisoja Kazanista. Yle Areena tarjoaa aamuisin mahdollisuuden katsella myös kisojen alku- ja karsintakilpailuja suorina lähetyksinä. Oman aamulenkkini jälkeen olenkin virittänyt omaan kisastudiooni mitä nautinnollisimmat olosuhteet ja jännittänyt uimareiden edesottamuksia uima-altaassa. Isot uimakilpailut ovat metka urheilutapahtuma, johon osallistumisoikeus on vain karsintarajojen alittaneilla ja vielä niin, että vain kaksi rajan alittajaa osallistuvaa maata kohden saavat osallistua yksittäiseen lajiin. Tällä viikolla olen huomannut, että osallistumisoikeus on annettu myös hiukan heikommille uimareille, jotka eivät ole alittaneet karsintarajaa. Usein nämä uimarit tulevat eksoottisista maista, ei uinnin suurmaista.
Kotikatsomoihin eksoottiset uimarit edustavat mitä parhainta urheiluhenkeä. Tärkeintähän ei ole voitto vaan jalo kilpailu ja osallistuminen. Samat uintisäännöt koskevat niin Kenian kuin Venäjänkin uimareita. Harjoittelussa voi olla pieniä eroavaisuuksia, mutta samanlaisissa asuissa kisaavat sekä suurmaiden että eksoottisten maiden kilpailijat. Samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta todisti välähdys kisojen harjoitusaltaalta, jossa Bahrainin osallistuja verrytteli samalla radalla kuin Kiinan ja Australian edustajat. Sulassa sovussa mentiin ja jopa vaihdettiin kommentteja toisten kanssa. Joidenkin katsojien mielestä urheilun suurkilpailut eivät ole oikea paikka palmusaaren edustajalle vaan karsintaeriin tulisi päästää vain tietty määrä ”kunnon kilpailijoita”. Usein vedotaan myös siihen, että liian suuri osallistujamäärä venyttää turhaan kisojen aikataulua, aiheuttaa kisan järjestäjille ylimääräisiä menoja tai järjestävälle urheiluliitolle lisää töitä.
Kotikatsomoissa eksoottisia urheilijoita kohdellaan kuin pelleä. Katsoja saattaa miettiä, onko osallistuja tosissaan vai hakeeko hän itselleen tai maalleen näkyvyyttä. Eiköhän jokainen maailmanmestaruuskisoihin osallistuva ota kilpailu-urakkansa tosissaan? Lähtökohdat kisoihin saattavat olla erilaiset, mutta päämäärä lienee kaikilla sama: yritetään tehdä mahdollisimman hyvä oma suoritus ja katsotaan mihin se riittää. Kotikatsomoissa unohtuu helposti yksi asia. Kuinka moni tavallinen katsoja pystyy alittamaan tai voittamaan sen pelleksi luullun urheilijan, joka jää ehkä tuloslistalla viimeisimpien joukkoon? Ja kuinka kova kolaus onkaan kotikatsojalle, kun esimerkiksi Turkin tai Islannin uimari voittaa suomalaisen?
Argentiina tunnetaan ainakin viineistään, lihatuotteistaan ja etenkin jalkapallosta sekä tangosta. Mutta kuinka moni kotikatsomossa olisi arvannut, että maailman kolmanneksi paras miesten sadan metrin vapaauimari edustaa tuota pampan maata? Ei varmaan kovin moni olisi nimennyt argentiinalaista mitalikolmikkoon, kun luki ensimmäistä kertaa listaa karsintakilpailuun osallistujista. Mitenkähän pronssiuimarin elämä muuttuukaan, kun hän palaa kotimaahansa? Kansallistunne voi olla melko korkea.
Muutama vuosi sitten isoissa uintikilpailuissa oli Färsaarilta kotoisin oleva kilpailija. Muistaakseni hän voitti jonkun mitalinkin Färsaaria edustaen. Kerran häntä haastateltiin mitaliuinnin jälkeen ja hän korosti olevansa ennen kaikkea färsaarelainen ja omistavansa mitalinsa kotisaarille sekä ihailleensa Färsaarten lippua mitalikorokkeella seistessään. Koska Färsaaret ovat osa Tanskaa, niin olympialaisissa hän joutui kilpailemaan Tanskan lippu uimalakissaan, sillä autonomisia alueita ei päästetä omana joukkueenaan olympiakisoihin. Menestys taisi jäädä vaisuksi, mitalia ei tullut ja kisakokemus vaihtui pettymykseksi.
Kohta alkavat yleisurheilun maailmanmestaruuskisat Pekingistä. Tiedossa on luultavasti aamuisia karsintakilpailuja Yle Areenan kautta, kisastudio siis kuntoon. Mitä ilmeisimmin karsinnoissa on mukana myös vähän heikomman tasoinen urheilija jostain eksoottisesta maasta. Hänen kilpailunsa jäänee yhteen kilpailuun, ja nimi löytyy tuloslistan häntäpäästä. Muistakaa siellä kotikatsomoissa, kannustakaa kaikkia kilpailijoita tasapuolisesti ja verratkaa eksoottisen maan urheilijaa omaan tasoonne. Hänkin edustaa maataan ja on ylpeä siitä. Tasapuolisesta kannustuksesta on yksi poikkeus, Ruotsia ei sitten kannusteta.
