Vähän aikaa sitten kirjoitin kevään tunnusmerkeistä. Toisille maaliskuun auringonpaiste on kevään aloitus, toiset taas pitävät pääsiäisen loskakeliä varmana keväänmerkkinä. Toukokuu lasketaan jo kevätkuukaudeksi. Vappuna pukeudutaan uuteen kevättakkiin, oli ilma millainen tahansa. Sen jälkeen jämähdetään sohville katsomaan jääkiekon maailmanmestaruuskisoja ja ihastellaan television välityksellä isäntämaan keväistä ilmaa. Sen jälkeen lauletaan ”Tipi Tipii, kevät on, vallaton" eli keskitytään katsomaan Eurovision laulukilpailuja, mistä on tullut jokakeväinen sirkus muun kuin musiikillisen ansionsa mukaan. Listaltani puuttuu vielä yksi keväänmerkki. Se on Nuha, joka tulee hiukan salakavalasti ja mahdollisimman huonoon aikaan.

Minulla on alkamassa Nuha, koska nenäni on tukossa ja poskionteloitani pakottaa. Lämpöä ei taida olla. Taudin alkulähde taitaa löytyä eilisistä ylioppilasjuhlista, joissa piipahdin kahvittelemassa. Jää arvoitukseksi, onko taudin aiheuttajana runsas kukkien tuoksu vai vieressä istunut ja niiskuttanut rouva. Vai jospa tautini alkuperä onkin toissapäivän kauppareissultani, kun kassajonossa takanani ollut mies aivasti ja vieläpä kunnolla ujostelematta. Mutta jospa sainkin Nuha-viruksen hautausmaalta, kun veimme sinne kesäkukkia. Minä kun olen melkoinen hyttysmagneetti ja hautausmaalla kaikki inisijät olivat kimpussani.

Harrastan avantouintia talvisin. Sen sanotaan kasvattavan vastustuskykyä. Pitänee paikkansa, koska en ole koko talvena sairastanut edes kausiflunssaa ja oloni on ollut muutenkin hyvä. Tosin alkuviikolla uimakopeilla käytyäni eräs uimakollega kertoi sairastaneensa vapun tienoilla kolmen viikon räkätaudin. Hänen olonsa oli ollut kuin pahempaakin tautia sairastavalla.

Minusta nuha on maailman ikävin tauti. Sen ensioireina ovat pieni nenäonteloiden kutina ja aivastelu ja hajuaistin heikkeneminen. Sitten tulee niiskuttelu, kunnes yöllä nenä menee tukkoon. Tukkoisuutta kestää parisen päivää, yleensä toinen sierain on auki ja toinen täysin tukossa. Poskiontelot ovat kipeät, päätä särkee ja korvissa on paineen tuntoa. Tukkoisuus päättyy yhtä yllättäen kuin se on alkanutkin, seuraavaksi nenäliinoista tulee pula, kun koko ajan pitää niistää. Tässä vaiheessa tavaraa tuntuu riittävän, sitä tulee varmaan perimmäisimmistä onteloista saakka. Kuume ja muut flunssan oireet ilmestyvät niistämisen kanssa yhtä aikaa, joskus riittää pelkkä Nuha ja muut oireet jäävät tulematta. Jatkuva niistäminen muuttaa nenäni pään punaiseksi. Jos hyvin käy, tauti on voitettu noin viikon kuluttua.

Milläpä välttää Nuha? Oma käsihygienia on kaiken a ja o, se estää pahimpien pöpöjen leviämisen. Nenänkaivelua ei kannata nuhaisena eikä muulloinkaan harrastaa, ei edes autonratissa liikennevalojen vaihtumista odottaessa. Apteekista saatavat nenäsuihkeet eivät ole minua varten, koska ne ovat pelkkiä korvikkeita. Nenäpiippu ajaa saman asian. Paras keinoni on höyryhengitys nenän kautta, sitä voi tehostaa esimerkiksi anis- tai mentolitipoilla. Myös valkosipuli toimii hyvin Nuhaa vastaan, sitä voi käyttää joko sisäisesti tai ulkoisesti höyryhengitystä tehostamassa. Särkylääkkeitä kannattaa käyttää varoen. Jos Nuha ei aiheudu allergisesta reaktiosta, kannattaa kevyesti ulkoilla ja käydä metsässä hengittämässä raikasta ulkoilmaa. Nuha ei estä työntekoa, tosin se saattaa tarttua kollegaasi.

Jos Nuha pitkittyy, kannattaa poiketa lääkärin vastaanotolla. Koskaanhan ei tiedä, mikä pöpö limakalvoissasi pörrää. Mutta Nuha on vaan Nuha, ilman sitä kesä ei voi saapua. Toivottavasti alkavalla viikolla ei ole hellekelejä, sillä Nuha on inhottava seuralainen kuumana (kesä)päivänä.