Jouduin tällä viikolla psykologiseen testiin, jonka avulla kartoitettiin työnhakijan soveltuvuutta avoinna olevaan työtehtävään. Testit jakaantuivat kahdelle päivälle sen mukaan mihin ryhmään kuului. Ryhmiä oli kaksi, joissa kummassakin oli neljä työnhakijaa. Yhteensä meitä oli siis kahdeksan. Pääsin kakkosryhmään, joka vietti ensimmäisen päivän neljän tunnin ryhmätyössä ja toisen henkilökohtaisissa psykologisissa testeissä. Kun kaksi testipäivää olivat ohi, työnhakijalle ilmoitettiin illalla, pääsikö hän kolmannen päivän henkilökohtaisiin haastatteluihin. Minä pääsin.

Ryhmätehtävässä jokaisella osallistujalla oli ennalta määrätty rooli, joka saattoi vaihtua kesken tehtävän. Rooleina olivat muun muassa vastustaja, työnvieroksuja, hölöttäjä, hiljainen hissukka, pomo, stressaaja ja mielistelijä. Kaikkihan ovat tuttuja rooleja joka päiväisestä työelämästä. Ryhmämme tehtävänä oli suunnitella työryhmänä yhtiön kevätjuhlat annettujen esitietojen mukaan. Neljän tunnin kuluttua tehtävä tarkastettiin. Työryhmäämme seurasi kolme mykkää henkilöä rekrytoivasta yrityksestä. He kirjasivat ylös havaintojaan ja jakoivat aina silloin tällöin osallistujille roolikortteja. Ryhmätesti oli mielestäni mielenkiintoinen ja se todella erotti jyvät akanoista. Vaikka roolisi oli olla se ryhmän hiljaisin, niin sinun oma luonteesi saattoi paistaa roolisi läpi. Samoin ajanhallinta ja toisen päälle puhuminen saattoivat olla monen kompastuskivi. Ryhmätyön lopussa yksi osallistujista tai menettää hermonsa ja samalla mahdollisuutensa uuteen työpaikkaan.

Toisena päivänä oli aika keskittyä neljäksi tunniksi psykologisiin testeihin. Psykologi ja hänen avustajansa kirjasivat testin aikaisia havaintojaan ylös. Testi oli monipuolinen. Yksi osa oli kuviotesti, jossa piti tietää, mikä kuvio joko ei kuulu joukkoon tai mikä kuvio tulee seuraavaksi. Sitten oli sanatesti, jossa piti jatkaa annettua aloitusta. Esimerkiksi jos annettu alku oli Joulun jälkeen…, niin siihen piti keksiä jatko. Eli Joulun jälkeen aloitin laihdutuskuurin. Yleistietoa testattiin noin kolmellakymmenellä kysymyksellä ja sen jälkeen testattavan tuli kirjoittaa sadan sanan mittainen perustelu, miksi hakija olisi paras valinta avoinna olevaan työtehtävään.

Viimeisin testiosio oli mielestäni haastavin. Se oli piirrostehtävä, jossa piti kuvata annettua sanaa. Milloin muuten olet viimeksi piirtänyt? Tässä muutama esimerkki: Piirrä käpy, Piirrä tuuli, Piirrä peruna, Piirrä rekka-auto, Piirrä jokin harrastuksesi. Niinpä, eikö ollutkin helppoja piirrostehtäviä, joita oli kaikkiaan noin tusinan verran? Psykologisen testin jälkeen tunsin itseni väsyneeksi, olo oli kuin maratonjuoksijalla. Stressini purkautui pääkivulla.

Kolmannen päivän aamuna minä ja kaksi muuta hakijaa seisoimme rekrytoijan haastattelussa. Tarjolla oli peruskysymyksiä tulevasta työstä ja entisistä töistä sekä hieman siviilielämää valottavia kysymyksiä. Ei siis paha. Nyt sitten odotan, pääsenkö vai en.