Töissä oli melko rutiinipäivä, ei onneksi mikään hallitsematon kiire vaan sain keskittyä perushommiin. Toimistolla oli kuusi kollegaa itseni lisäksi. Kahvipöytäkeskutelumme alkaa jo suuntautua alkaviin olympialaisiin, meillä on jopa oma mitaliveikkauskin. Toinen vallitseva aihe on flunssa ja muut "kulkutaudit", jotka kiusaavat aika monen kollegaani perhe-elämää jollain tavoin.

Töistä tullessani tunsin jo ensimmäisiä kevään merkkejä; sää oli lauha, vähän lunta ja valoisuus. Olin varmaan saanut lounasaikaan jonkin erikoisen "aktiivisuuspöpön", koska lähdin kävellen käymään avantouinnissa. Ei muuta kuin kamat reppuun ja menoksi. Reissu oli noin 12 kilometriä kaikkinensa, kun kävin palatessa vielä ruokamarketissakin, se kun on ihan kulkureitilläni. Jotenkin kotia lähestyessäni matkantekoni muuttui taaperrukseksi vaikka vaatteitakin oli juuri sopivasti ilmaan nähden. Liekö nälkä vaikuttanut, sillä kotiin tultuani söin ihan kunnon aterian hyvällä ruokahalulla ja päälle vielä kahvikupposen.

Voi olla että illalla uni tulee hyvin nopeasti, koska nyt minulla on jotenkin raukea ja levollinen olo. Jalkapohjiani kihelmöi jännästi. Lämpöpatteritkin tuntuvat lämpimiltä. Huippu-tiistai kaiken puolin (taaperruksestani huolimatta).