Olen radion ystävä. Radioni on aina päällä, se antaa kivaa taustaääntä puuhaillessani niitä näitä. Muutama päivä sitten eräs radiokanava tarjosi kuuntelijoille mahdollisuuden kertoa, mikä on kesän ääni. Mistä äänestä tunnistaa kesän? En keskittynyt sen kummemmin kuuntelijoiden kertomuksiin, ajattelin vain, että taas on jälleen yksi hieman huuhaa-kysely. Kuuntelijoiden mukaan kesän tunnistaa käen kukunnasta, tuulesta, sateesta, jäätelön nuolaisusta jne, muutamaa mieleenjäänyttä kommenttia lainatakseni.

Omasta mielestäni kärpäsen surina on kesän äänistä parhain ja ärsyttävin. Juuri kun olet päiväunilla tai jo kunnon yöunilla, niin eiköhän jostain ilmesty se isoääninen kärpänen surisemaan korvasi juureen. Se kävelee poskellasi, käsivarrellasi, jalallasi. Se häviää välillä jonnekin palaten takaisin äänekkäämpänä ja innostuneempana. Nukkumisestasi ei tule mitään, koska ääni häiritsee sinua muuten niin hiljaisessa tilassa. Kaupan päälle vielä yrität nukkua helteen lämmittämässä makuuhuoneessasi.

Ei muuta kuin ylös ja jahtaamaan makuuhuoneen kutsumatonta vierasta. Ja tottakai se kärpäslätkäsi on muualla kuin kätesi ulottuvilla eikä korvikettakaan ole lähellä. Ylösnoustuasi kärpästä ei sitten enää kuulu eikä näy. Se lymyilee jossain katonrajassa äänettömänä kuin tarkkaillakseen tilannetta ja uutta hyökkäyssuunnitelmaa miettiessä. Onko kärpänen vahingoniloinen, kun se sai sinut hereille ja hieman hermostumaan? Saattaa olla, mutta sen ilo voi jäädä lyhytikäiseksi, kun hyökkäät kärpäslätkä aseenasi sitä kohti. Ensimmäinen lyöntisi on takuulla ohilyönti, toisella ehkä jo onnistut. Ja ei muuta kuin takaisin nukkumaan.

Keinoja on monia. Joku virittää kärpäspaperit roikkumaan, joku käyttää syöttiä ja tappaa kärpäsen siihen paikkaan. Eräällä tuttavallani on uniriepu, sellainen kevyt kangasriepu tai huivi, jolla hän peittää päänsä kevyesti mennessään nukkumaan. Mutta uniriepukaan ei peitä kärpäsen surinaa, olet koko ajan tietoinen, missä se kaartelee. Ei muuta kuin jahtiin.