Kun olin lapsi, joulupäivä oli vuoden pitkästyttävin päivä. Mitään ei tapahtunut, televisiosta ei tullut mitään katseltavaa ja jos hyvin kävi, niin edellisenä iltana lahjaksi saatu härvelikin oli jo rikki. Odotin tapaninpäivää kuin kuuta nousevaa, sillä silloin pääsi autoajelulle ja mummolan herkkupöydän ääreen.

Toista on nyt aikuisena. Joulupäivä on yksi suosikkipäivistäni olla kesämökillä. Saan katsella rauhassa takkatulen loimua, ketään ei näy lähimaillakaan, jääkaappi on lähes täynnä ruokaa ja ulkona on mukava pakkassää. Hiihto, halonhakkuu, saunanlämmitys ja avantouinti ovat olleet tänään aktiviteetteinäni. Joululahjaksi saadut kirjat, villasukat ja suklaa odottavat iltapuhteina radiolla säestettynä. Televisiolla on tänään vapaapäivä.

Huomenna on tapaninpäivä. Se tietää aamuisia lumitöitä, sillä muutama sukulainen suunnitteli ajelevansa täälläpäin. Vieraille pitää tehdä kulkureitit lumesta vapaaksi, eihän nyt vieraita voi pyytää lumessa tarpomaan. Vieraiden mukana saapuu tuulahdus kiireisestä joulunvietosta, sillä jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, he ovat sukkuloineet joulun kummankin vanhempien luona sekä nautiskelleet glöginsä sisarustensa kanssa. Tiedän heidän harrastavan paikasta toiseen säntäilyä, joten lisäsin heidän joulustressiään kutsumalla heidät kesämökilleni tapaninpäivän lounaalle. Heidän toinen ihmeellinen tapansa on ostaa eriskummallisia lahjoja, niin syntymäpäiville kuin jouluksikin. Sain heiltä vuosi sitten hyttyshatun kesää varten. Hattu on roikkunut saunakamarin naulakossa käyttämättömänä.

Asuntoani vastapäätä sijaitsee vanhusten asumisyksikkö, juuri se, jonka pihalla on valaistu joulukuusi. Koska kuusi on ilahduttanut taloyhtiömme asukkaita, mietimme, miten voisimme puolestamme ilahduttaa naapuriamme. Saimme kokoon kuuden hengen porukan ja päätimme järjestää suhteitamme hyväksikäyttäen vanhuksille joulujuhlan muutama päivä ennen jouluaattoa. Henkilökunta ja asukkaat tuntuivat olevan mielissään tempauksestamme. Taloyhtiömme hanuristin johdolla lauloimme tuttuja joululauluja, tarjosimme riisipuuroa sekä joulutortut kahvin kera. Kaiken teimme itse ja voin todeta, että innostuksemme oli melkoinen. Taloyhtiömme keväiset haravointitalkoot muistuttivat hartaustilaisuutta joulutempaukseemme verrattuna.

Tilaisuus onnistui hyvin. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka tutut ja vanhat joululaulut toivat muistisairaiden mieliin lapsuuden joulut. Heidän kanssaan oli kiva keskustella. Mutta tilaisuudessamme oli yksi huono puoli. Vaikka vapaaehtoisuuteen perustuva joulujuhlamme oli alkuillasta, niin kovin harva asukkaan omainen oli läsnä. Vain kolmen muistisairaan omaiset tulivat paikalle. Liekö poissaolleilla ollut joulukiireet? Toiseksi, jos taloyhtiömme 21 osakkeesta talkoisiin osallistui kuusi henkilöä, heissäkin oli kaksi pariskuntaa, niin kovin tuntuu olevan kaikilla kiire. Jälkeenpäin kyllä kuuli mitä erinäisimpiä selityksiä.

Olen näin vanhemmiten ymmärtänyt, mikä on joulun merkitys. Hyväntekeväisyys on osa nykyajan joulua, enää ei riitä, että pudottaa kolikon tai pari Pelastusarmeijan keräyspataan. Valitettavasti on vielä ihmisiä, joille joulu merkitsee tavarataivasta, kulutusjuhlaa ja ylensyöntiä. Mutta jokainen valitsee oman joulunviettotapansa. Sitä tulee kunnioittaa, vaikka se olisikin omia tapoja vastaan.