Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt jo tovi, olen ollut kiireinen muiden asioiden vuoksi.

Vietän tänä vuonna erikoista joulua. Minulla ei ole ensimmäistäkään joulukoristetta tai sähkökynttelikköä. En laita edes joulukuusta, enkä ole ostanut ainoatakaan joululahjaa, en edes sitä pakollista konvehtirasiaa. Kaikesta puutteellisuudestani huolimatta aion viettää rentouttavan joulun, juuri sellaisen oman näköiseni.

Isäni nukkui pois marraskuun lopussa. Vaikka tiesin hänen viettävän viimeistä joulun alusaikaa ja olin varautunut hänen poismenoonsa, niin kuitenkin jossain sisimmässäni kaivertaa ikävä. Tänään hautasimme isän, hän sai arvoisensa hautajaiset läheistensä ja ystäviensä parissa. Kukin läsnäolija suri tavallaan, toiset voimakkaammin kuin toiset. Minä olin tyyni ja rauhallinen, koska se oli isäni tahto, kuten hän kerran sen minulle sanoi. Minulla oli hyvä isä: vaatimaton, puuhakas, urheilullinen ja hyvä keskustelukumppani.

Tässä on siis syy, minkä vuoksi en ole valmistellut joulua. Aika on mennyt, onneksi, hautajaisjärjestelyihin, mitkä muuten eivät olekaan ihan läpihuutojuttu. On osattava hahmottaa kokonaisuus ja päämäärä, sen jälkeen voi keskittyä pieniin osatekijöihin. Hautajaisten suunnittelu on kuin työelämän projekti, jossa vähintään yhden omaisen tulisi olla aktiivinen suunnittelija, joka samalla tukee surevia, mutta pitää kokonaisuuden vaatimat langat käsissään. Minä taisin olla meistä omaisista se aktiivisin, ehkä entisen työni ansiosta.

Suurin yllätys lävähti vasten kasvoja poismenon jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä. Me surevat omaiset emme olisi uskoneet, kuinka varattuja seurakunnan tilat ovat näin joulun alla, sillä isäni tahtoa noudattaen halusimme tavallisen arkkuhautauksen ja seurakuntasalin muistotilaisuutta varten. Oli jos jonkinlaista joululaulusessiota, ompeluseuran pikkujoulua, päiväkerhon joulujuhlaa, parit häät ja jopa yhden työyhteisön jouluhartaus. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että onneksi saimme ajan tälle päivälle, näinkin lähelle joulua. Jos tilaisuutemme olisi ollut aiemmin, niin kieltämättä suunnitteluaika olisi jäänyt liian lyhyeksi ja tuloksena olisi ollut hätäisesti kasattu tilaisuus.

Muistotilaisuuden tarjoilu toimi moitteettomasti. Ruokaa ja kahvileipää jäi vielä kotiin vietäväksikin. Osallistuja-arviomme osui melko hyvin kohdalleen, muutama tuttava kärsii flunssasta tai muusta vaivasta, mutta pääsääntöisesti kaikki tulivat. Muistotilaisuus oli kuin sukujuhla. Jos olen nähnyt lähes kuusi sitten erästä sukulaistani, niin nyt oli vihdoin aika vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten. Oli oikeastaan kiva, kun eräs isäni työkaveri muisteli isääni, kuulin monta uutta asiaa ja osa kadoksissa olleista muistoista loksahti paikoilleen. Pappi oli hyvä ja asiallinen, yleensähän pappi on joko liian terhakka tai sitten aivan kadoksissa omien jaarittelujensa kanssa. Palautteen perusteella isäni hautajaiset olivat onnistuneet.

Suruaika ja sen vietto riippuvat viettäjästään, olen surrut omalla tavallani. Suru on henkilökohtainen. Mutta joka paikassa, missä toin esille viettäväni suruaikaa, sain erikoisen vastaanoton. Vastapuoli meni joko täysin lukkoon, hiljaiseksi ja keskustelu saattoi loppua kovinkin lyhyeen, vaikka olisin halunnut kuunnella uusimpia juoruja. Isäni kuoli viikonloppuna. Menin seuraavana päivänä äitini luokse, sillä arvelin hänen kaipaavan toisen ihmisen läsnäoloa. Poikkesin mennessäni ruokakaupassa ja ostin valkoisia kukkia sekä täytekakun, jos vaikka joku naapurin rouva tai muut tuttu poikkeaa äitini luona kahvilla. Nostin ostokseni kassahihnalle. Kassan nuori poju tokaisi hieman hymyillen, että taitaa olla juhlat tiedossa. Totesin vain isäni kuolleen edellisenä iltana, poju meni täysin hämilleen, taisi hieman järkyttyäkin.

Olen siis onnistunut sulkemaan jouluhössötyksen pois ajatuksistani. Olen mielenkiinnolla ja hieman vahingoniloisena seurannut muiden ihmisten säntäilyä jouluostoksillaan. Kävin eilen ruokakaupassa, ostin vain leipää ja maitoa. Taisin olla kassajononi helpoin asiakas, kun katsoin muiden ostoskärryjä. En edelleenkään ymmärrä intoa ostaa pullotettua vettä kanisterikaupalla. Pitääkö joulupöydässä olla lähdevettä, onko se hienompaa kuin tavallinen hanavesi? Kuinkahan moni joulunviettäjä syö itsensä taas ähkyyn, ja kuinka paljon jouluruuista menee jätesankoon pelkästään kyllästymisen vuoksi? Tuttu ja turvallinen ruokakauppani on ruokamarket, joka on avoinna kaikkina joulun päivinä, en siis osta ruokaa varastoon, muistotilaisuudesta ylijäänyttä ruokaakin sain mukaani. Imurointi saa olla joulusiivoukseni, annan pölykoirillekin kerrankin kunnon joulun.

Ei muuta kuin hyvää ja rauhallista joulua kaikille ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, uskontoon ym. katsomatta!