Olin tänä aamuna erään sukulaiseni kanssa marjassa, tosin torilla. Menimme autollani. Parkkeerasimme kulkupelimme torin viereen muiden autojen sekaan, siististi taskuun kuten autokoulussa aikoinaan opetettiin. Olimme juuri lähdössä torille, kun parkkipaikan eteen parkkeerasi pakettiauto, joka oli suoraan oman ja kahden naapuriauton edessä eli poislähtemisemme ei onnistuisi ilman peltivaurioita. Valveutuneena kansalaisena menin huomauttamaan pakettiauton kuljettajalle hieman väärin pysäköidystä autosta ja kysyin häneltä neuvoa, kuinka hänen mielestään me pääsimme pois omalta paikaltamme. Kuskia ei asia kiinnostanut vaan hän viittoili etulasissaan olevaan inva-lupaan, joka kuulemma antaa luvan parkkeerata minne sattuu. Kuski ei ollut edes invalidi, reippaasti hän näytti kävelevän kohti toria.

Torireissullani osui silmiini pari muutakin rikettä. Nautimme sukulaiseni kanssa torin terassikahvilassa aamukahvejamme ison sokerimunkin kera. Terassilta on mukava seurata ohikulkevia ihmisiä. Naapuripöydässä istui pariskunta, jotka nauttivat toriaamiaistaan. Rouvalla taisi olla huono viikonaloitus, sillä hän roskasi tahallaan terassia. Eikö sen jugurttipurkinkannen voi laittaa tarjottimelle ja viedä roskakoriin kuin nakata se maahan muiden kerättäväksi? Ja jos kahvi ei maistu, älä kaada sitä terassin kukkapurkkeihin vaan jätä se yksinkertaisesti juomatta. Herra päätti aamupalansa jälkeen sytyttää tupakan. Terassin tupakkapöydät ovat kyllä toisella puolen, sillä tavalliset terassinkäyttäjät eivät välttämättä halua pilata kahvihetkeään naapuripöydästä tulevalla tupakansavulla. Tumppasikohan mies savukkeensa sitten kukkapurkkiin?

Tänä aamuna torilla ei ollut kuin kaksi perunanmyyjää, luultavasti muut olivat myöhässä tai viikonlopun sato oli jäänyt huonoksi. Sukulaiseni päätti ostaa uusia perunoita. Kuten tiedämme, kappa on perunamyynnin mittayksikkö, jossa iso kappa on noin viisi litraa ja pieni kappa noin kaksi litraa. Kappa laitetaan aina kukkuroilleen. Ensimmäinen myyjä oli tainnut saada huonon alun päivälleen, sillä hänellä ei ollut kappamittoja mukanaan eikä vaakakaan suostunut toimimaan. Toista myyjää onnisti hänen saadessaan meidät asiakkaakseen, mutta myyntiartikkelin laatu ei tyydyttänyt sukulaistani. Perunat olivat noin peukalonpään kokoisia rupisia nypyköitä. Perunannimeä en muista, mutta jätimme ostamatta.

Torilla kun olimme, sukulaiseni päätti laittaa kesäisen postikortin kotiseudulleen. Yhdessäkään myyntikojussa ei ollut myytävänä kunnon turistikorttia, ei edes kauppahallissa. Löysimme kyllä postilaatikon, jossa mainostettiin torin erikoisleimaa. Eli jos turisti haluaa lähettää torilta erikoisleimatun postikortin, niin hänellä tulee olla kortti jo valmiiksi ostettuna ja varmaan myös postimerkki. Mikä tori se sellainen on, jossa ei myydä kunnon turistipostikortteja? Onko postilaatikko pelkkä koriste kauppahallin seinässä, eikö se ole käyttöä varten?

Kauppahalli tuntuu olevan ylihinnoiteltu ostosparatiisi, jossa kalat, pullat, juustot, lihat ja villasukat myydään sulassa sovussa. Väliin mahtuu jokin pieni etninen ruokakoju ja huovutustöitä tekevä nainen sekä varsinaista turistirihkamaa myyvä yrittäjä (tosin ilman niitä turistipostikortteja). Minkähän vuoksi kauppahallin rihkamamyymälä myy porontaljoja, en usko niillä olevan suurtakaan menekkiä? Paikallisia erikoisuuksia en huomannut perusrihkaman joukossa. Jos lähikaupassa kotimainen tomaatti maksaa parisen euroa kilo, niin kauppahallissa kilohinta on tuplaantunut. Perunoita ei kuulemma sisätiloissa myydä kuin talvella, kesäisin perunakauppa keskittyy torin nurkkaan. Kauppahallin perimmäisimmästä nurkasta löysimme varsinaisen suunnittelukukkasen, suolakalaa myytiin leipäkojun vieressä avotiskeissä. Kalalta tuoksuva ruisleipä lienee suosiossa, entä ne ostajat, jotka eivät voi sietää suolakalan hajua?

Palatessamme ostoksiltamme ja aamukahviltamme pakettiauto oli siirtynyt parkkipaikan toiselle puolen, samalla lailla taskuparkkeerauksessa olevien autojen eteen. Vaikka oma automme oli nyt vapaa, niin päätimme sukulaiseni kanssa seurata tilanteen kehittymistä. Voi sitä yhtä rouvaa, kun hän palasi torilta marjalaatikot kainalossaan ja huomasi autonsa olevan pakettiauton takana. Vahingonilomme oli ylimmillään, kun huomasimme puhtaanapitoauton pysäköivän samaan ryppääseen rouvan ja pakettiauton kanssa. Siltä puolen yksikään auto ei päässyt pois, koska torin vessat oli päätetty tyhjentää juuri tänä aamuna. Omalla puolellani liikenne sujui moitteettomasti ja autot poistuivat koteihinsa marjalaatikot ja muut toriostokset kyydissään, niin myös me.