Tunnustan, olen penkkiurheilija ja seuraan tarkasti meneillään olevia olympialaisia. Jopa työpaikalla pidän radion auki ja kuuntelen kisoja kuulokkeista, koska työporukassamme on muutama radiomelusta häiriintyvä. Kotitoimistolla tilanteeni on helpompi, sillä patteriradioni on auki aamusta iltaan ilman että se häiritsee ketään kollegaani. Toki joudun sulkemaan sen palaverieni ajaksi.

Tähän mennessä suurimman vaikutuksen on tehnyt kelkkailun joukkuekilpailu, mitä näytettiin televisiossa tällä viikolla. Ensin se kuulosti jotenkin utopistiselta mutta katsottuani lähetyksen, jäin koukkuun. Mielenkiintoinen lajituttavuus, ainakin minulle. Curling on toinen terapialajini. Peruslajit kuten hiihto, mäkihyppy, ampumahiihto ja jääkiekko menevät jo rutiinilla, niiden aikana voi mm. siivota, tiskata tai silittää. Eräänlaisia terapialajeja nekin.

Eilen teimme muutaman taloyhtiössämme asuvan kanssa retken avantouintiin (kuten kirjoitin muutama päivä sitten). Retkemme oli onnistunut, sää oli hyvä (kävelyä ensin noin kuusi kilometriä, uinti ja kävely takaisin). Kaikki osallistujat kävivät avannossa, vaikka se oli monelle ensimmäinen kerta. Paluumatkalla poikkesimme kahville ja teimme illaksi suunnitelman: kisastudio minun luonani. No eilinen ilta meni kisastudiossa kevyen iltapalan vauhdittamana. Meillä oli hauskaa ja "maailma ja varsinkin taloyhtiömme asiat paranivat kisastudiossamme urheilun seurannan lomassa".

Huomenna on päivä uusi...itselläni on aamulenkki ja kisojen seuraamista sekä lepoa, kun ensi viikosta on tulossa raskas.