Olen keskittynyt kahden viime viikon aikana työhakemuksiini, koska irtisanomisaikani loppuu parin kuukauden päästä. Haluaisin löytää sitä ennen uuden työpaikan, edes osapäiväisen.

Jos haluat jonnekin firmaan töihin, joudut surffaamaan yrityksen web-sivustoille ja täyttämään sinne työhakemuksesi. Ovatkohan yritykset ajatelleet, että heidän web-sivustonsa on myös yrityksen käyntikortti? Olen nähnyt monenlaista sivustoa kahden viime viikon aikana, pari hakemustani jätin täyttämättä, koska toisessa sivuston ulkoasu oli kaikkea muuta kuin käyttäjäystävällinen ja toisessa hakemuksen täyttäminen olisi vaatinut vanhentuneen version internetselaimeeni.

Olen käynyt yhden yrityksen työhaastattelussa ja siitä jatkoin seuraavana päivänä psykologisiin testeihin, joissa minun piti osallistua ryhmätehtävään, minun piti myös piirtää, kirjoittaa ja vastata 300:aan kyllä-ei-väittämään. Urakka vei koko päivän, joten testin loppupuolella olin jo melko väsynyt ja nälkiintynyt, kuuden tunnin testisessio sisälsi vain kaksi viiden minuutin taukoa. Väittämätehtävä oli mielenkiintoinen, otan muutaman väitteen lähempään tarkasteluuni – vähän kuin saivarrellakseni.

Väittämä 1) Onko äitisi hyvä ihminen – kyllä vai ei? Tämä kysymys taisi olla neljä kertaa ja aina samassa muodossa. Tietysti äiti on hyvä ihminen, vaikka joskus meillä olisi ollut pientä ristiriitakin. Entä jos olisin vastannut väittämään kielteisesti? Olisin varmaan moniongelmainen henkilö, joka ei tule toimeen ihmisten kanssa. Entäpä jos testattavalla ei ole (enää) äitiä, mitähän silloin pitäisi vastata? Jos väittämä on preesensmuotoinen eli Onko äitisi, niin oletetaan äidin vielä elävän tai olevan vielä ”maisemissa”.

Väittämä 2) Kuljet metsäpolulla yksin, tuntuuko sinusta kuin joku tarkkailisi tai seuraisi sinua? Ilmentääköhän kysymys vainoharhaisuuden esiastetta vai välinpitämättömyyttä? Myönteinen vastaus kertonee testattavan epävarmuudesta ja pelkotiloista, kielteinen vastaus varmaan ilmentää välinpitämättömyyttä testattavan ympäristöön. Väittämässä ei muuten kerrota, käveletkö metsäpolulla valoisan vai pimeän aikaan ja onko metsäpolku sinulle ennestään tuttu. Suhteesi vieraaseen ja pimeään metsäpolkuun kuvastanee myös uteliaisuuttasi ja rohkeuttasi kohdata yllättäviä asioita, toisinpäin ajateltuna pelkäät pimeää ja metsän varjoja. Entä mitähän kertonee tutulla metsäpolulla kesäaamuna tapaamani hirvi? En enää muista, tuntuiko silloin, että joku seuraa kulkuani.

Väittämä 3) Ruokaostoksillasi ollessasi huomaat usein ostaneesi ostoskorin liian täyteen? No en todellakaan, koska käytän aina ostoskärryä ja sitä paitsi ostoskori on mielestäni epäkäytännöllinen. Mutta entä jos ostankin korin täyteen? Se kertonee tuhlaavaisuudesta, suunnitelmattomuudesta ja kyvystä olla noudattamatta annettua ostoslistaa sekä intoa heräteostoihin. Toisinpäin ajateltuna olet tiukkapipo, saita ja ohjeita tarkasti noudattava nirppanokka, joka ei sorru heräteostoihin eikä herkkuihin.

Väittämä 4) Oletko tehnyt elämässäsi vääriä ratkaisuja? Kuka ei olisi tehnyt vääriä ratkaisuja, ihmettelenpä. Väittämällä varmaan haetaan kykyä tuntea itsensä ja rajansa, samoin jääkö testattava vatvomaan ja surkuttelemaan menneitä. Jos ei omasta mielestä olekaan tehnyt vääriä ratkaisuja vaan kaikki onkin ollut suunniteltua, luultavasti tällainen yksilö on poikkeus. Täytyy kyllä olla melkoisen hyvä itsetunto, jos vastaus väittämään on kielteinen. Kärjistäen, jos minä tänä iltana vedän kunnon kännit, niin tuntuuko se minusta väärältä ratkaisulta huomenna, kun olen jo luvannut lähteä naapurin pariskunnan kanssa aamulla autoilemaan kesämökilleni.

Jos vastasin 300 väittämään määrätyn ajan puitteissa, niin kovin syvällisiä testin aikana en ehtinyt miettiä. Vastasin kuin liukuhihnalla kysymys kysymykseltä.

Kas kun testissä ei kysytty ”Pidetäänkö teillä mattoja (meillä ne pysyvät pitämättäkin)” tai ”Käykö teillä kello (käske käydä meilläkin)”.