Taapersin aamulla avantouintiin. Piti kävellä mennen tullen, koska tiet olivat eilisen vesisateen jäljiltä liian vaaralliset pyöräilyyn tai juoksemiseen. Autolleni olin jo suonut vapaan sunnuntain. Kahden ja puolen tunnin reippailu teki hyvää, nyt oloni on melko rentoutunut, vaikka totuttelemme taas kesäaikaan.

Paluumatkalla mieleeni muistui erään lehden vähän aikaa sitten julkaisema haastattelu, jossa haasteltava oli tutkinut havaintojen tekoa normaalissa ulkoliikunnassa. Hänen mukaansa normaaliin ulkoliikuntaan kuuluvat ne perusliikuntasuoritukset, jotka tehdään yksin ulkona eli kävely, sauvakävely, hiihto, juoksu (hölkkä) ja pyöräily. Ne ovat peruskuntoa kohottavia liikuntamuotoja, joita ei tarvitse tehdä hampaat irvessä ja niitä voi tehdä melkein säällä kuin säällä.

Tutkimuksessa keskityttiin liikuntasuorituksen aikana tehtyihin havaintoihin, mitä muistat lenkiltä kotiin tultuasi ja mitä todella haluat muistaa. Tutkimuksen mukaan suurin osa testattavista ei muistanut millaisia vastaantulijoita he olivat kohdanneet lenkkinsä aikana tai missä kohtaa lenkkiä vastaan oli kävellyt se punatakkinen koiraa ulkoiluttanut rouva. Ohikulkeneista autoista kukaan ei muistanut mitään.

Tutkijan mukaan liikkujat, jotka kiertävät samaa lenkkiä päivittäin aina samaan aikaan, ovat rutiiniliikkujia. He pystyivät kertomaan tarkastikin, millainen vaatetus oli vastaan tulleella susikoiran omistajalla, koska susikoira ulkoili päivittäin myös samaan aikaan kuin testattavakin. Sen sijaan rutiiniliikkujan muisti haparoi, jos häntä pyydettiin muistelemaan muutaman päivän takaista lenkkiään.

Mitkä havainnot jäävät sitten liikkujan mieleen? Tutkijan mukaan kaikki normaalista poikkeavat tapahtumat ja havainnot jäävät muistiin. Valitettavasti perusnormi sää ei kuulu tähän joukkoon. Sen sijaan esim. sateenkaari saattaa jäädä muistilokeroihin tai kesäkuinen lumisade. Samaan ryhmään kuuluvat poikkeukselliset eläimet, jotka eivät normaalisti näyttäydy lenkkireissulla esim. hirvi, jänis, karhu ja jopa joutsenet ja käki. Myös kanssaliikkujan poikkeuksellinen vaatetus saattaa jäädä muistiin.

Näillä teorioilla taapersin kotiin, normaalista poiketen kuuntelin koko kävelyni ajan radiota kännykästäni, etten vain tarkoituksella ala painaa muistiini vastaantulijoita. Kotiin tultuani aloin valmistaa palmusunnuntain lounastani. Siinä samalla yritin muistella kävelyreissuani avantouintiin. Mitäpä muistin? Uimakopin eteisen matto oli ainakin kadonnut sitten viime käyntini. Uimarannalla oli sorsia, mutta en osaa sanoa montako niitä oli, ainakin parikymmentä. Uimakopilta lähdettyäni minua vastaan tuli lenkkeilijä, joka valitti huonoa juoksukeliä minut ohittaessaan. Hänellä taisi olla punainen juoksutakki ja jotkut kirkkaanväriset juoksukengät. Muuta en muista kuin että hän oli mies. Jossain kohtaa ohitin naisjalankulkijan, jolla oli jalassaan piikkikorkoiset talvisaapikkaat, ei siis mitkään liukkaan kelin kävelykengät. Koiranulkoiluttajista en muista yhtäkään, sen sijaan yhdellä heistä oli musta spanieli kävelykaverinaan.

Oma mielenkiintoinen havaintoni on, että muistan kotini läheltä asioita. Uimapaikalle mennessäni kohtasin rekka-auton parkkeerattuna naapuritielle. (-> Rekkakuski asuu siinä talossa ja auto ei mahdu kuin tienlaitaan). Paluumatkalla tapasin naapuritalon lonkkavaivaisen mummon sauvakävelemästä tiellämme kuten niin monena aamuna ennenkin. Lisäksi läheisen vanhustentalon pihalla seisoi invataksi odottamassa asiakastaan.

On kiva testata itseään välillä. Mutta se ei tarkoita, että huomisella lenkilläni merkkaisin pikkuvihkoon kaikki havaintoni lenkkini ajalta. Pyh, nautin ennemmin ulkoilmasta kuin keskityn kanssaliikkujiin.

Muuten, tehkääpä huviksenne yksi pieni testi, jos olette autoilemassa ja istutte vaikkapa pelkääjän paikalla. Kysykää kesken autoilunne kuskilta, mikä on viimeisin liikennemerkki, jonka hän muistaa tai mikä oli juuri ohittamanne liikennemerkki. Tulos saattaa olla yllätys tai pieni syy ”perheriitaan”.