Alkanut kevät näkyy myös tieliikenteessä, kun kuvaan ilmestyy uusia liikkujia. Viimeistään tässä vaiheessa kesäpyöräilijät kaivavat kulkupelinsä talvivarastoistaan ja lähtevät suihkimaan muun liikenteen sekaan. Moottoripyöräilijät ilmaantuvat liikenteeseen kuin voikukat pihamaalle, aina niin yllättäen mutta runsain joukoin. On kuitenkin kolme liikkujaryhmää, jotka saavat otsasuoneni pullistumaan näin kevään alussa.

Ensimmäiseen ryhmään menevät ne moottoripyöräilijät, joiden alla on pienikuutioinen (yleensä neonvihreä) menopeli. Juuri se pyörämalli, jonka peräosa on nostettu etuosaa ylemmäksi. Kuski on tavallisesti perikymppinen mies. Pyörämalli on varmaan hyvä ns. ensimmäiseksi pyöräksi, kunhan noudattaa liikennesääntöjä ja kunnioittaa muuta liikennettä. Mitähän mahtoi ajatella se nuori poju sunnuntai-illan paluuruuhkassa, kun hän lähti ohittamaan isoa rekka-autoa kahdeksankympin rajoitusalueella sulkuviivan kohdalla ja vieläpä toisen rekka-auton vastaan tullessa? Etsikö hän elämäänsä jännitystä vai mikä sai hänet noin yltiöpäiseen ohitukseen? Vai halusiko hän kokeilla rekkakuskien reaktionopeutta? Mielestäni tämän kaltaisen aloittelevan moottoripyöräilijän kortti pitäisi ”nostaa hyllylle” tai purkakoot nuoruuden uhmakkuutensa muualla kuin sunnuntain paluuliikenteessä. Kiire ei saisi olla syy järjettömään ohitukseen.

Toisessa ryhmässäni ajelevat mopoautoilijat, joiden kulkupeli muistuttaa nelipyöräistä pahvilaatikkoa ja joka kaatuu kovassa tuulessa. Onhan se kiva, että kuljettajalla on katto päänsä päällä ajon aikana, mutta jotenkin niskakarvani nousevat pystyyn joka kerta nähdessäni liikenteessä mopoautoilijan. Kaikki kohtaamani mopoautoilijat ovat kyllä noudattaneet liikennesääntöjä, tosin pienin päivityksin. Asuinalueeni lähellä on ruokakauppa, apteekki, vanhusten päiväkeskus, neuvola ja koulu, ne kaikki jakavat ison ja liikenteellisesti hyvän parkkialueen. Asioidessani tuossa keskittymässä olen huomannut, kuinka yksi punainen mopoauto tykkää parkkeerata invapaikalle tai vanhuksille tarkoitettuun isompaan parkkiruutuun. Eilen arvoitus ratkesi sattumalta, kun kävin kävellen apteekissa. Punainen mopoauto ilmestyi myös parkkipaikalle ja sieltä nousi kaksi lukiolaispoikaa. Kysyessäni pojilta syytä parkkeeraukseensa invapaikalle, sain ensin vastaukseksi peruskirosanan ja sitten selityksen, että parkkiruutu sijaitsee kaikkein lähimpänä heidän kouluaan. Eivätkö pojat jaksa kävellä, jos parkkeeraisivat kaaransa normipaikalle noin kymmenen metriä kauemmaksi? Huonosti taisi käydä sille toiselle mopoautollekin viime viikolla, joka yritti taksi Mersun kanssa pientä kiihdytyskilpailua liikennevaloista lähtiessään? Savua mopoautosta ainakin lähti.

Tiellä liikkuu myös todellisia prinsessoja, tosin negatiivisessa merkityksessä. Nämä teiniprinsessat ovat saaneet ajattavakseen mopon tai skootterin, jolla kurvaillaan liikenteen seassa. Ymmärtääkseni mopon paikka on tien oikeassa reunassa, ei keskellä ajorataa. Eilen kaksi prinsessaa ajeli rinnakkain edessäni, heillä tosin taisi olla hieman liikaa vauhtia neljänkympin alueelle. Sitten he kääntyivät sivutielle, kummankaan mopon vilkku ei toiminut tai sitä ei vain jaksettu laittaa päälle. Takana olijanhan ei tarvitse tietää, milloin he kääntyvät, vai? Kuinkahan moni liikenteen seassa surffaileva mopo on viritetty, sillä jotenkin tuntuu, että nykyajan mopot kulkevat kovempaa kuin ennen? Mopoilija taitaa nauttia vauhdin hurmasta, luultavasti hän tuntee itsensä aikuisemmaksi autojen joukossa ajaessaan.

Aina löytyy poikkeuksia. Eräs tuttu pukumies kulkee aurinkoisina kesäpäivinä töihin punaisella pappamopollaan, kypärä on sävy sävyyn mopon kanssa ja miehen työsalkku roikkuu ohjaustangolla kuin suoraan mopon mainoksesta. Tuttavani naapurissa asuu mopoautoilija, joka kuulemma kustantaa menopelinsä viikonlopputöillään. Kerrotaan, että hän noudattaa liikennesääntöjä joskus liiankin kirjaimellisesti. Samaan sarjaan menee kesämökkini naapurustossa asuva pienikuutioisen moottoripyörän omistaja, joka ei todellakaan aja pyörällään rallia vaan etenee esimerkillisesti sääntöjä noudattaen ja muut liikkujat huomioiden.